Näkemys, jonka mukaan yritys ja erityisesti pankki on immuuni maksukyvyttömyydelle tietyn – miten mitatun – rajan ylittyessä? – koko ei ole suojassa maksukyvyttömyydeltä. – Pankin tapauksessa on erityisesti otettava huomioon, missä määrin laitos on niin tiiviisti sidoksissa muuhun toimialaan, että sen romahtaminen vaarantaisi koko rahoitusjärjestelmän vakauden. Mutta koska nämä pankit luottavat siihen, että valtio pelastaa ne hätätilanteessa, niillä on houkutus ottaa aivan liikaa riskejä. – Itse asiassa on osoitettu, että hallitukset – kuten Englannissa Northern Rockin katastrofin yhteydessä ja Saksassa Hypo Real Estaten yhteydessä – tai keskuspankit, kuten Yhdysvalloissa Bear Stearnsin kiinnitysluottopankin yhteydessä, joka oli romahtamaisillaan subprime-kriisin aikana maaliskuussa 2008, puuttuvat tilanteeseen välttääkseen suuremman taloudellisen vahingon. – Tämä puolestaan hyödyttää kuitenkin hyvin suuria laitoksia, jotka toimivat kaikkialla Euroopassa tai jopa maailmanlaajuisesti. Koska – systeemipankin tukeminen on yhtä kuin hiljainen tuki ja – johtaa kilpailun vääristymiseen pienempien tai vakaasti rahoitettujen laitosten kustannuksella. Lisäksi – järjestelmäpankki voi toivoa suurempaa luottamusta, koska asiakkaat odottavat, että pankki pelastetaan kriisin sattuessa. Pankki saa näin ollen myös paljon talletuksia sijoittajilta, mikä vähentää sen jälleenrahoituskustannuksia. Lisäksi tässä yhteydessä syntyy jo mainittu moraalikadon ongelma; systeemipankki ei ole yhtä varovainen liiketoimintapolitiikassaan, kun se on tietoinen valtion – tarkemmin sanottuna veronmaksajien – avusta. – Näiden prosessien torjumiseksi on tehty monia pohdintoja. Keskeisenä ehdotuksena on, että viranomaiset erottavat nopeasti ja sujuvasti toisistaan rahoitusjärjestelmän kannalta elintärkeät osat – ja tässä yhteydessä ennen kaikkea rahoituslaitosten keskinäiset velvoitteet, jotka syntyvät kaupankäynnissä tai luottolimiittien kautta – ja siirtävät ne uuteen yksikköön. Loput laitoksesta voisi tällöin joutua maksukyvyttömäksi. – Lisäksi vaadittiin, että laitoksen on täytettävä kasvavat vaatimukset omalle pääomalle ja likviditeettipuskureille, kun sen koko kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvavasta koosta tai maailmanlaajuisesta yhteenkytkeytyneisyydestä johtuva tulojen kasvu (mittakaavaetuja, monimutkaisuuden ekonomia) saa väistämättä vastapainokseen valvontaan liittyviä haittoja (epätaloudellisuus). – Ks. kriisinratkaisumekanismi, yhtenäistetty, pankkivalvonta, eurooppalainen, pankkien takuita koskeva laki, käänteinen, pankkien takuita koskeva laki, pankkien triage, pankkien testamentti, Bear Stearnsin konkurssi, kriisinhallintaryhmät, supistaminen, tapauskohtainen päätös, suuruusluottamus, megamania, elvytyssuunnitelmien suunnittelua koskevat vähimmäisvaatimukset, moraalikato, maakuntien pankkiirit, pelastustoimet, riski, järjestelmäriski, Sifi-oligopoli, vakausrahasto, eurooppalainen rahasto, Tina, too big to save -periaate, omaisuuserämaksu, luottamus, pakotettu vaihtovelkakirjalaina. – Vrt. rahoitusvakausraportti 2012, s. 98 (globaalisti verkottuneiden instituutioiden romahtamisesta aiheutuvat jatkuvat vaarat).

Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@ekrah.com
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/

Diese Seite verwendet Akismet, um Spam zu reduzieren. Erfahre, wie deine Kommentardaten verarbeitet werden..